Perinteiset turkkilaiset häät

Turkkilainen kaupunkinuori valitsee nykyään itse puolisonsa, mutta vanhempien siunaus tulevalle liitolle on saatava. Maaseudulla vanhemmat valitse­vat yleensä aviopuolisot ja päättävät avioliitosta.

Kun perheet ovat päässeet yhteisymmärrykseen lapsiensa liitosta toimitetaan esikihlaus (söz) ja annetaan runsaasti lahjoja puolin ja toisin. Esikihlaus­ta seuraa varsinainen kihlaus (nişan), joka voi kestää kuukaudesta jopa vuosiin. Kihlasormukset laitetaan oikeaan käteen. Kun mennään naimisiin siirretään kihlasormus vihkisormuksen kanssa vasempaan käteen. Vihkisormus on aina näyttävämpi kuin kihlasormus. Jotkut ihmiset pitävät molempia sormuksia oikeassa kädessä.

Morsiamen hääpuku on valkoinen ja sitä koristaa punainen vyö, joka on merkki morsiamen puhtaudes­ta. Asuun kuuluvat lisäksi huntu, hopeanväriset kukkalaitteet ja pitkät pitsihansikkaat.

Virallinen vihkiminen suoritetaan kaupungintalolla ja sillä pitää olla todistajat. Vihkituomarille toimitetaan esteettömyystodistus ja hän kirjoittaa vihkitodistuk­sen. Seremonian jälkeen ajetaan autoilla ympäri kylää tai kaupunkia, soitetaan torvia ja lauletaan. Ohikulkijat voivat pysäyttää kulkueen ja pyytää rahaa.

Maaseudulla häissä syödään hyvin. Tarjolla on yleensä hääkeittoa, lammasta ja riisiä sekä paljon makeita kakkusia. Musiikki vaihtelee turkkilaisesta kansanmusiikista tämän päivän diskohitteihin. Hääpari saa lahjaksi rahaa ja kultaa ja lahjat ripus­tetaan ylle – myös rahat neulojen avulla.

Lähde: Turkki – Pieni Matkaopas

Turkkilaiset hääperinnöt vaihtelevat paikkakunnittain. Olemme tutkineet Aydınin alueen hääperinteitä esimerkkinä.

Maaseudulla nuoret tytöt ja pojat näkevät toisiaan häissa, pelto työmaalla, tytön juomavesimatkalla (ennen vanha ei ollut juomavesi verkosto) jne. Pääasiassa vanhemmat päättävät sopivia ehdokkaita. Perheen sulhasehdokkaalla on omat ehdot kuten ikä ja hänen pitäisi olla käynyt armeijan. Turkissa armeijaan mennään 20 vuotiaina. Jos kriteerit ok niin nuoren miehen vanhemmat ja lähisukulaiset etsivät nuorelle miehelle morsian ehdokasta. He tuijottavat nuoria naisia tapahtumissa ja häissa. On tärkeää, että tytön perhe ja miehen perhe ovat taloudellisesti saman tasoisia. Se on parempi että nuoren miehen vanhemmat ovat hieman varakkaampia kuin morsian vanhemmat. Turkkilaisella sananlaskullakin viitataan tätä asiaa. Eli “rummut soitetaan sama kokoisten rumpujen kanssa” “Davul dengi dengine çalar”.

Jos nuori mies tykkää morsian ehdokkaasta, hän kertoo vanhemmilleen. Vanhan perinnön mukaan nuori mies ei puhu isälle tällaisista asioista. Hän asioi äidin kanssa yleensä näistä asioista. Kun ollaan samaa mieltä ehdokkaasta niin, lähisukulaisten tai välittäjän kanssa mennään lahjojen kanssa vierailulle nuoren naisen vanhempien kotiin puhumaan asiasta. Arvostettu henkiö avaa puheenaihen vierailulla  ja hän sanoo perinnön mukaan “Allah’ın emri, peygamberin kavliyle kızınız (naisen nimi)………’i oğlumuz (miehen nimi)……’a mehel gördük. Siz de mehel gördüyseniz kızınızı istiyoruz.” Nuoren naisen vanhemmat antavat pyörteisiä vastauksia ensimmäsellä kerralla. He sanovat että perhe keskustelee asiasta keskenään “Kız evi naz evidir. Biz bir konuyu ailece konuşalım. Allah nasip ettiyse, inşallah” Jos annetaan myöntäinen vastaus niin sanotaan olette päättäneet että  tämä avioliitto sopii teidän mielestä niin meidän mielestä myös sopii “Siz mehel gördüyseniz biz de mehel gördük” Vierailulla on myös sulhasehdokas.

Nuoren naisen vanhemmat tietävät vierailun tarkoituksen etukäteen. Jos he eivät ole halukkaita tästä avioliitosta niin epäsuorasti ja loukkaamattomasti annetaan kieltäisia vastauksia vieraille. Esim. Vieraiden lahjoja ei oteta vastaan. Tarjotaan turkkilaista kahvia, teetä ilman sokeria tai sokerin tilalle sekoitetaan kahviin, teehen suolaa (Tyttö on tarjoilijana). Kastellaan vieraiden kengät vedellä. Luuta asetaan väärin päin eli ylösalaisin että vieraat näkevät sen. Tai sanotaan nätisti että etsikää muualta onnea“nasibinizi başka yerde arayın”.

Jos nuoren naisen vanhemmat ovat halukkaita tästä avioliitosta: Laitetaan sokeria tarjottaviin teehen ja kahviin. Tarjotaan vieraille vieraiden tuomat makeat.  Tai sanotaan “Kısmetse olur” eli jos kohtaloon kirjoitettu niin onnistuu.

Toisen kerran nuoren miehen vanhemmat käyvät vierailulla sukulaisten kanssa nuoren naisen kotona. Silloin nuoren naisen vanhemmat antavat pienen lahjan nuoren miehen vanhemmille joka sisältää muutamia alusvaatteita, nenäliinoja, sukkia ja muita vaatteita. Annettu nenäliina on yleensä silkkiä ja reunat on pitsi koristeltu. Nenaliinan tekijä on yleensä morsian ehdokas. Tällä vierailulla puhutaan pikkukihlauspäivästä (söz nişanı). Annetaan nuoren miehen vanhemmille tytön vanhempien vaatimuslista. Tällä yritetään taata tytölle hyvä elämä että heillä ei tule taloudellisia vaikeuksia kun he ovat naimisissa.

Aydınin alueella ne ovat:

  • Sulhasella on oltava omistusasunto
  • Iso kokoinen kultaraha (Beşibirlik) 36 grammaa
  • Kultainen rannerengas
  • Kultainen kaulakoru
  • Kultakoru setti (kaulakoru, korvakoru, sormus)
  • Karkkeja häävieraille
  • Lampaan villaa ja puuvillaa (patjoja varten)
  • Kahden huoneen sisustus
  • Lähisukulaisille ja läheisille naisille perinteinen housukangas (şalvar) eli leveä punttiset maalaishousut
  • Vaatteita  ja pukuja morsiamen sisaruksille ja vanhemmille
  • Orkesteri

Kihlaus

Kun kihlauspäivästä on sovittu niin sovitaan myös ostospäivästä. Sitä sanotaan “masraf görme“. Ostospäivässä ovat mukana sulhasehdokas, morsianehdokas, vanhemmat, sisarukset ja heidän vaimot. Maksaja on sulhasen vanhemmat. Silloin ostetaan ehdokkaille sormukset, vaatteet jne. Nuorten tapaaminen on kielletty ostospäivään asti paitsi pyhäpäivinä. Tämä kielto lakkautuu ostospäivän jälkeen.

Nuoren miehen vanhemmat vievät ostetut tavarat nuoren naisen vanhempien kotiin kihlauspäivänä hevosilla, aasilla ja nuorten kantamina. Vieraille tarjotaan kahvit ja annetaan esiteltäväksi tytön kapiot nuoren miehen vanhempille sillä ehdolla että he palauttavat tavarat kihlauspäivän jälkeen. Ostetut tavarat ja kapiot ripustetaan ja esitellään vieraille. Lue kapiot perinteestä.

Vieraat käyvät katsomassa kapiot ja tavarat. He tuovat lahjoja tai laittavat rahaa esille laitettujen tavaroiden joukkoon. Kihlaus juhlat järjestetään mahdollisemmin pian ennen häitä. Kihlauspäivänä viimeistään sovitaan ja varmistetaan hääpäivää eli avioliitto varmistetaan ja kaikki lyödään lukkoon. Häiden valmistelut alkavat heti varsinaisen (iso) kihlauspäivän jälkeen. Vanhemmat kokoontuvat tytön vanhempien kotona ennen isoa kihlausta. Puhutaan ostettavista kultakoruista vanhempien taloudellisen kyvyn mukaan.

Esim. 5 kappaletta kultarahoja (jokainen painaa 36 gr), toinen kultaraha (üçyüzlü), 2 metriä kultaketjua ja vähintään 5-6 kultaista rannerengasta jne.

Nuoren miehen vanhemmat lähettää munkki tarvikkeet (jauhoja, öljyä, siirappia) tytön vanhemmille. Munkit jaetaan vieraille. Tarvikkeita tuoville annetaan pikku lahjoja kuten nenäliina, alusvaatteita jne. Ennen kihlauspäivää lähetetään sulhasen vanhemmille munkkeja. Joku nainen vie munkit yleensä. Annetaan viejälle pieni raha palkkio. Nuoren miehen kaverit syövät munkit. Vastalahjaksi lähetetään hevosella halvaa nimeltään “oğlan helvası”, hedelmiä, pähkinöitä, karkkeja, pieni peili, hiuskoristeita annettavaksi tytön kavereille, morsiammelle vaatekangas, kengät ja tossut. Nämä lahjat laitetaan hevosen satulalaukkuun. Tämän satulaukun nimi in “Galyet”. Satulaukun viejille tytön vanhemmat antaa pikku lahjoja kuten vaatteita, paita, raha jne.

Ostospäivän jälkeen sunnuntaina toteutetaan kihlausseremoniat. Kihlauspäivänä lahjat, kullat ja kapiot ripustetaan kaikkien nähtäväksi. Vieraille tarjotaan turkkilaista makeaa “Lokum” ja karkkeja. Jotkut tarjoavat limonadia ja turkkilaista makea perinne juomaa “şerbet” jne.

Häät

Häät yleensä järjestetään keväällä ja syksyllä. Syynä on se että kesä- ja talvikuukaudet ovat yleensä työ kuukausia maaseudulla. Kesällä viljellään puuvillaa, maissia jne. Talvella poimitaan oliiveja ja hoidetaan oliivipuita.

Avioliittoon vihitään yleensä muutama ennen häitä tai jopa viikkoa ennen häitä. Syynä on se että tappeluiden takia ei purkautuisi avioliitto häissä. Kaikki suuttumukset ja väärinkäsitykset tuodaan esille häissä Turkissa. Turkin lippu nostetaan tai ripustetaan viikkoa ennen sulhasen ja morsiamen kotiin sellaiseen paikkaan että se näkyy joka puolelta. Sillä ilmoitetaan häät. Lipun laiton kunnia annetaan alueen arvostetulle henkilölle nimeltään “bayraktar”. Lipun ripustemisen yhteydessä ase laukaistaan kaksi kertaa. Lipun ripustajalle annetaan palkkioksi lahjoja. Hääkutsut jaetaan viimeistään viikkoa ennen häitä.

Häät alkaa perjantaina ja päättyy sunnuntaina. Järjestetään henna-ilta lauantaina. Se vastaa vähän Suomen polttareita. Morsian tanssii ja juhlii kavereiden kanssa. Morsian puketuu perinnön mukaan illalla. Sulhanen lähettää myöhään lauantai iltana hennaa morsiammelle. Se sekoitetaan isolla tarjoittimella. Tarjoitin koristellaan kukilla ja kyntilöillä.  Morsiammen pää peitetään koristetulla liinalla nimeltään “pullalı”.  Henna laitetaan hänen käsiinsä ja jalkoihin. Samalla yritetään itkittää morsianta surullisilla perinne lauluilla. Ylimääräinen henna jaetaan vieraille ja kavereille.

Häät järjestetään perinteisesti musikilla tai uskonnollisesti ilman musiikkia. Musiikkia häissä soittaa perinne orkesteri. Musiikki häissä tarjotaan vieraille syötäviä ja viinaa. Imaami lukee Koraania uskonnollisissa häissä ja myös tarjotaan ruokaa mutta ei viinaa.

Sunnuntaina sulhasen puoli tulee hakemaan morsiammen koristetulla hevosella (nykyään autolla) tytön kotiin. Sulhasen äiti heittää morsiamen päälle vilja sekoitusta (vehnää, riisiä, kikherneitä), rahaa, sokeria jonka uskotaan tuovan hedelmällisyyttä. Sulhanen ei yleensä mene hakemaan morsianta. Hän odottaa jännittyneenä kotona. Tytön kotoa morsiammen ottaa hevosen selkään sulhasen isä. Hän taluttaa hevosta ellei isä ole eronnut tai mennyt toista kertaa naimisiin. Syynä on se että se ei tuo onnellisuutta uudelle pariskunnalle.

Sulhasen ystävät testaavat kärsivällysyyttä ja kiusaavat sulhasta ennen kun hän vastaanottaa morsiammen. Hänelle annetaan vaikeita tehtäviä kuten kahvin tai ruuan keitto, hedelmien keräys, tanssiminen kuumalla maalla. Tämä perinnö riippuu siitä että mitä silloin keksitään. Kun morsian saapuu niin sulhasen äiti peittää morsiamen kasvot perinteisellä liinalla (yüz görümlüğü). Häiden päätettyä sulhanen ja morsian peseytyvät uskonnollisesti (abdest almak). Osa vedestä ripotellaan heidän kotiin eri paikkoihin. Sillä uskotaan että se tuo onnellisuutta ja sujuvuutta heidän elämään.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen uusi pariskunta käy kiittämässä  ja kunnioittamassa eli suutelemassa perinteisesti omien vanhempien ja sukulaisten kättä. Pariskunta vie mukana pieniä lahjoja kuten vaatteita, paita ja sukkia. Sukulaisvierailulla heille annetaan rahaa että heillä on mahdollisimman helppo yhteinen elämän alku.

Häistä viikon kuluttua sulhasen vanhemmat ja sukulaiset käyvät vierailulla morsiammen vanhemmilla.

Lähde: Aydin Kultturi ja Matkailu toimisto

Ali & Helena Ergene

Lue kapio perinteestä.


Haluatko julkaisemme juttusi sivustollamme? Ota yhteyttä!

Vanhat turkkilaiset ammatit – Miesten räätäli (Erkek Terzisi)

Vanhat turkkilaiset ammatit – Miesten räätäli (Erkek Terzisi)
Olen vieraana Aydınin kaupungissa miesten räätäli Ali Uyar:in luona. Hän on harvinainen ammattilainen joka edelleen harjoittaa miesten räätälin ammattia. Hän nykyään enemmän tekee korjaustöitä. Hän korjaa miesten sekä naisten vaatteita. Nyky turkkilaiset eivät enää arvosta käsitöitä. He ostavat huonosti valmistettuja merkki tuotteita sanoo Ali Uyar. Hän lisää myös että löytyy ihmisiä edelleen jotka arvostavat tätä ammattia. Mutta niitä ei ole paljon.

Ali Uyar on tehnyt tätä ammattia 50 vuotta. Hän on kasvattunut ja kouluttanut kaksi lasta, ostanut liiketilan, asunnon jne. tämän ammatin ansiosta. Parhaina vuosina hänellä oli töissä tätä ammattia oppimassa 4 työntekijää. Ennen vanhaan pyhäpäivät oli paljon tärkeimpiä. Asiakkaat jonottivat kuukausia. Räätälit työskentelivät yötä päivää nukkumatta ennen pyhäpäivää että asiakkaat saivat pukuja. Ali Uyar on opettanut useammalle ihmiselle tätä ammattia. Mutta kaikki oppipojat saavat elantoonsa muita töitä tekemällä nykyään. Räätälin ammattikin tekee kuolemaa Turkissa.

Räätäli Ali Uyar:in ateljee. Kuva: Ali Ergene

Ali Uyar on eläkkeellä mutta hän silti sitkeästi harjoittaa tätä ammattia ja saa pyöritettyä tätä toimintaa Aydınissa omassa liikkeessä. Ali Uyar on syntynyt pienessä vuoristokylässä nimeltään Kuşlarbelen (lintukylä). Hänellä on 4 sisarusta. Hän on käynyt peruskoulua 5 vuotta (silloin koulu oli 5 v). Hän lähti Aydınin kaupunkiin räätälin oppipojaksi töihin. Hän oli silloin 12 vuotta vanha. Hän on oppinut ammatin siellä silloin. Hän kävi armeijassa 20 vuotiaana. Armeija kesti noin 2 vuotta. Hän sai harjoittaa ammattiaan myös armeijassa. Tästä ammatista oli hyötyä hänelle armeijassa. Hän meni samaan liikkeeseen töihin armeijan jälkeen. Hän oli vähän aikaa siellä että sai järjestettyä asiat. Hänen isä auttoi avaamaan liiketilan hänelle. Siitä asti hän on harjoittanut yksityisesti tätä ammattia. Hän on nähnyt paljon asioita ja kaikenlaisia ihmisiä matkan varrella. Hänen asiakkaista suurin osa on ollut korkea arvoisia byrokraatteja. Tästä syystä hän on saanut tavata ratkaisevassa asemassa olevia ihmisiä. Häneltä kyläläiset tulevat pyytämään aina apua. Ali Uyar auttaa kaikkia mielellään.

Nauratti niin paljon että vedet valui silmistäni

Tässä kerron teille pienen salaisuuden. Minäkin olin oppipoikana kesäisin hänen luona töissä. Minä hyvin muistan että hänen yksi asiakas oli hyvin tarkka räätälistä ja työnjäljestä. Hän oli etsinyt 15 vuotta kunnon räätäliä joka ompelisi hänelle kunnon puvun. Hän oli jo ostanut kankaan ja säilyttänyt sitä 15 vuotta. Vihdoin Ali Uyar oli saanut hänen luottamukseensa ja hän oli tuonut Alille säilyttämänsä kankaan ja Ali Uyar ompeli hänelle puvun. Takki oli valmis. Housut ommeltiin viimeksi. Ali Uyar antoi minulle housut ja sanoi minulle silitä housut hyvin koska asiakas on hyvin tarkka. Miten kävikään. Minä silitin liiankin hyvin ja housun takapuoli kärähti. Yritettiin kaikki keinot että tahra lähtisi pois sitruunasta alkaen. Ei auttanut. Ali Uyar kiersi kaikki kangas kaupat kaupungissa että löytyisi samanlainen kangas. Miten voi löytää yli 15 vuotta sitten valmistettua kangasta. Ei mitenkään.

Asiakas vastaanotto & leikkauspöytä. Kuva: Ali Ergene

Mentiin isompaan naapuri kaupunkiin, Izmiriin missä oli enemmän kangas tukkureita. Ei löytynyt valitettavasti. Hän joutui hyvin nöyränä ilmoittamaan asiakkaalle että kangas kärähti. Mutta ei hän kuitenkaan uskaltanut sanoa että lapsi teki sen. Koska hän tiesi että asiakas olisi raivonnut enemmän että hänen housunsa laitettiin lapsi silittämään. Hyvin muistan että mies raivosi pää punaisena. Hän ei halunnut että puku korvataan hänen valitsemalla kankaalla. Mies halusi nimenomaan samaa kangasta. Minä itse en muista miten asia ratkaistiin. Kuitenkin kysyin räätäli Alilta tarinan loppua. Hän muisti miten asia ratkaistiin. Ratkaisu löydettiin pitkän taivuttamisen jälkeen. Sovittiin niin että puvusta ei otettu maksua. Uudet housut eivät asiakkaalle kelvanneet vaan hän otti kainalonsa kärähtäneet housut ja lähti auringon laskua kohti. Miestä ei ole sen jälkeen näkynyt.

Jos te arvostatte käsin tehtyjä pukuja kun olette lomalla Kuşadasıssa niin samalla voi räätäli Ali Uyar ommella teille housut, takin tai puvun. Palaatte sitten Suomeen käsityönä ommellun puvun kanssa lomalta Kuşadasısta. Räätäli Ali Uyar ompelee edullisesti teille. Ottakaa yhteyttä lomakkeen kautta meihin,  Egean Suomalaiset Yhdistys auttaa teitä Kusadasissa.

Enään ei ole oppipoikia jotka silittäessä housuja käräyttävät kankaan. 😀

Ali Ergene

Ali Ergene, Egean Suomalaiset Yhdistys, Kuşadası

Vanhat turkkilaiset ammatit – Peiton valmistajat (yorgancı)

Vanhat turkkilaiset ammatit – Peiton valmistajat (yorgancı)
Perinteisen peiton valmistaminen ulottuu Ottamani ajalle asti. Se oli hyvin arvostettu ammatti aikoinaan. Yorgan valmistettiin täysin käsityönä. Siinä käytettiin silkkiä, villaa tai puuvillaa. Päälyskangas oli silkkiä tai tavallista kangasta. Yorgan koristeltiin ompelemalla täysin käsin. Koristeena käytettiin turkkilaisia kuvioita.

Vanhemmat teettivät niitä valmiiksi lapsilleen ja ne annettiin lahjaksi kun nuoret avioituivat. Yorgan oli ennen vanhaan statuksen näyttämisen kannalta hyvin tärkeä. Ihmiset pyrkivät teettämään hyvin koristeltuja silkki yorganioita.

Yorganin valmistajien mukaan parhaina aikoina yhdelle hääparille valmistettuihin yarganeihin käytettiin jopa 150 kg puuvillaa tai villaa. Miettikää kuinka paljon yorganeita valmistettiin kun yhteen yorganiin käytetään keskimäärin 3 kg puuvillaa tai villaa. Nykyään edelleen löytyy monista turkkilaisissa kodeista yorgan.

Yorganin valmistajilla oli ennen eniten kesällä töitä siitä syystä että häät pidettiin yleensä kesällä ennen vanhaan Turkissa. Silloin suurin osa turkkilaisista asui maaseudulla. He saivat elantonsa maanviljelemisestä ja karja eläinten kasvattamisesta jne. Ihmiset saivat rahaa yleensä satoa tai karjaa myymällä.

Näin puuvilla pöyhitään vanhalla turkkilaisella laitteella:

Nykyään tämä ammattikin tekee kuolemaa kuten muut käsityöammatit. Mutta onneksi edelleen jotkut yrittävät itsepäisesti harjoittaa käsityöläisammatteja Turkissa. Yksi niistä on “yorgan” valmistaminen. Yorganeita valmistetaan edelleen mutta niin vähän koska kysyntää ei ole enää paljon. Niitä saa edullisesti vielä Turkissa. Maaseudulla asuvat turkkilaiset asiakkaat haluavat vielä pitää tästä perinteestä kiinni. Nämä asiakkaat työllistävät näitä yorganin valmistajia.

Teknologia ja teollistuminen on muuttaneet valitettavasti turkkilaisiakin. Vanhat perinnöt tekee kuolemaa. Suomen turkkilaisena olen huomannut että Suomessa myös perinteisten käsityöläisammattien harjoittajia on hyvin vähän. Itse suuresti arvostan käsityöammattilaisia. Onneksi vielä löytyy käsityöammattilaisia. Esim. suutareita, räätäleitä jne. Nykyään yorganeita koristellaan myös koneellisesti. Ammatin harjoittavat sanovat että yorganin käsin valmistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä.

Näin ommellaan ja koristellaan yorgania käsin:

On edelleen mahdollista valmistuttaa oman maun mukaan peitto eli perinteinen yorgan Turkissa. Se voi olla villasta, puuvillasta ja silkkikankaalla tehtynä. Yksi yorgan valmistetaan yleensä yhdessä päivässä, riippuen tilauksen koristelusta. Se voi olla eri kokoinen. Esim. yhden hengen, kahden hengen tai lapsille tarkoitettu. Yksi mielenkiintoinen työvaihe on se että villa tai puuvilla pöyhitään vanhalla turkkilaisella laitteella nimeltään “hallaç yayı”.

Jos haluat saada Turkin matkalta mukaasi yorganin niin ota lomakkeen kautta yhteyttä meihin. Egean Suomalaiset Yhdistys auttaa teitä Kuşadasıssa. Autamme myös jos etsit räätäliä (miesten puvut, housut, takit), morsiuspukuja, suutarit (korjaus, valmistus) jne. Voimme auttaa käsityöammattilaisia ostamalla heidän valmistamia käsin tehtyjä tuotteita.

Ota yhteyttä:

Ali Ergene, Egean Suomalaiset Yhdistys, Kuşadası

1.Turkkilainen Kulttuuri Päivä järjestettiin Suomessa

Turkkilainen kulttuuripäivä järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Päivään osallistui myös Turkin suurlähettiläs ja osallistujiakin oli ihan kivasti mukana. Tarjoilu oli hyvää ja ilmapiiri oli lämmin. Päivän aikana käytettiin teknologiaa, jotta saimme suoran yhteyden Turkkiin, Kusadasiin ja Alanyaan. Näin yleisölle haluttiin välittää aito tunnelma Turkista asti. Ensi vuonna aiomme järjestää uuden kulttuuripäivän ja silloin laajennamme tapahtumaa. Tarjolla olisi silloin esimerkiksi kansantanssia, musiikkia ja paljon muuta. Ensi vuonna saamme Turkin matkailuministeriltä apua tanssi -ja musiikkiesitys ryhmien tuomisessa Suomeen. Kulttuuripäivän tarkoitus olikin tutustuttaa ihmisiä Turkin kulttuuriin ja syventää ihmisten tuntemusta Turkkia kohtaan. Niin aiomme tehdä myös jatkossakin, tiedottaa Turkin ystäville Turkin asioista, kulttuurista, matkailusta jne. Kiitokset kaikille osallistujille ja heille, jotka osallistuitte järjestelyihin.